Q&A: Mikael Rautanen, CEO Inderes
Written By: Milja Mieskolainen
Tässä postauksessa käsitellään koronaviruksen vaikutusta sijoitusmaailmaan. Q&A on toteutettu Inderes-analyysipalvelun toimitusjohtajan ja analyytikon Mikael Rautasen kanssa. Aiheinamme on erityisesti yleinen markkinatilanne, sen tulevaisuus ja teknologiasektorin näkymät.
Mikael Rautanen
CEO & Analyytikko Inderesillä
Seurannassa: Revenio Group, Nokia Qt, Siili Solutions ja Enedo
Miten koronatilanne on vaikuttanut Inderesillä? Vaikeuttaako tilanne analyysien tekoa, sillä edelliset tunnusluvut eivät välttämättä kerro mitään tulevaisuudesta?
Juuri kun edellinen tuloskausi oli saatu pakettiin, koronavirusepidemia otti markkinatilanteen haltuunsa. Viimeajat ovat olleet analyytikoille kiireisiä, sillä analyysit päivitettiin nopealla aikataululla. Tilannetta vaikeuttaa heikko näkyvyys yhtiöiden liiketoimintoihin, mutta samalla sijoittajien tiedontarve kasvaa. Epävarmakin ennuste on siis parempi kuin “kädet ilmaan” -reaktio. Tuloskaudella tullaan saamaan lisää näkyvyyttä siitä, mihin tilanne on kehittymässä. Fundamenttianalyytikolla keskuspankkien elvytystoimet lisäävät haasteita, sillä yhtiöiden osakkeiden hinnat tuntuvat paikoin irtoavan fundamenteista. Talousdata menee alaspäin, mutta samaan aikaan osakkeiden kurssit ovat noususuunnassa. Toisaalta epävarma tilanne on työn suola, sillä tylsäähän se olisi, jos “analyysejä voisi tehdä viivoittimella”.
Yleisesti pörssit ovat nousseet kymmeniä prosentteja pohjilta, mutta tilanne taudin kannalta ei ole parantunut. Minkälaisina näet markkinat tällä hetkellä?
Yleisestä markkinasta en tällä hetkellä saa selkoa, en usko pystyväni ennustamaan yleistä markkinaa. Elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä elvytyspolitiikan ja arvaamattoman taudin yhdistelmää ei voi ennustaa. Talousteoriaa kirjoitetaan tavallaan uudelleen, sillä tällaista tilannetta ei ole ennen nähty.
Yksittäisten yritysten tulevaisuuden vs. koko talouden ennustaminen: Mitä kannattaa huomioida?
Yksittäisten yhtiöiden kohdalla täytyy ottaa myös makrotalouden tilanne huomioon, ja miten yleinen tilanne vaikuttaa yhtiön tilanteeseen. Makroluvut ovat verenpunaisia, mutta osakekurssit nousevat, joten tilanne on hullunkurinen. Analyytikoiden on mietittävä, miten sanoittaa asioita: Yhtiöiden arvostus on monessa tilanteessa noussut tasolle, johon ei ole perusteita. Osakkeen hinnan irrotessa fundamenteista negatiivisen suosituksen kanssa voi olla pitkään väärässä, kunnes lopulta on oikeassa. Analyytikon tulee haistaa markkinoiden tilanne, ja pyrkiä lukemaan tekijä, joka laukaisee kurssilaskun tai -nousun.
Arvaukset ja ennustukset ovat itsessään arvottomia. Arvo piilee perusteluissa ja analyyseissä taustalla. Lajina analyysien teko on jatkuvaa kehittymistä: Mitä pidempään ja enemmän sitä tekee, sitä vähemmän arvioissa on niin sanotusti turhaa, omaa ajattelua sekoittavaa itseluottamusta omiin ennustuskykyihin. Brutaali tosiasia on, että jatkuvasti tehdään epävarmoja ennusteita, ja osa niistä menee väistämättä pieleen. Jos 60% ennustuksista osuu oikeaan, on todella hyvä työssään.
Voidaanko historian tapahtumista oppia jotain siitä, millaiseksi tulevaisuus muodostuu? Nähdäänkö samanlaista nousurallia kuin ennen?
Monissa kriiseissä on samanlaisia elementtejä, mutta ne eivät ole identtisiä. Koronatilannetta verrataan 30-luvun suureen lamaan ja vuoden 2008 finanssikriisiin, sillä se on asiantuntijoille helppo ja yleisölle konkreettinen vertailukohta. Vaara verratessa on se, että sellaisia yhtymäkohtia, jotka voivat auttaa ennustamaan tätä tilannetta saadaan vähän. Tässä kriisissä hyvä puoli on se, että se ei lähtenyt talousjärjestelmän vioista, vaan viruksen kautta. Huolenaiheena on, että virus toimii ”triggerinä”, joka “rikkoo” talouden ja pintauttaa pinnan alla olleita rakenteellisia ongelmia. Keskuspankit ovat “What ever it takes”-linjalla, joka on vielä tähän asti riittänyt markkinoille.
Uusi sukupolvi on kasvanut teknologian keskellä, ja odottavat nopeaa tiedottamista ja viestintää. Uskotko, että tämä vaikuttaa niin koronan aikaiseen yritysviestintään kuin pidemmälle tulevaisuuteen?
Sijoittajaviestintä on ollut perinteisesti hyvin konservatiivinen kenttä, joka on omaksunut niukasti teknologiaa ja digitaalisia kanavia toteuttaakseen toimintaansa tehokkaammin. Koronatilanne kiihdyttää digitalisaatiota, joten voisi olettaa, että se antaa myös sijoittajaviestinnälle sen tarvitseman “boostin”. Käytännössä konservatiivisuus näkyy yhtiökokouksissa, joissa äänestykset tehdään paperilapuilla, eikä tilaisuus tarjoa muutenkaan elämyksiä.
Ne yhtiöt, jotka palvelevat omistajiensa tietotarpeitaan hyvin, saavat helpommin sidosryhmiensä luottamuksen. Ajatellaan liiketoiminnaltaan identtiset yhtiöt A ja B: A tarjoaa vain laissa vaaditut tiedot, mutta B hoitaa sijoittajaviestintää hyvin ja monipuolisesti eri kanavissa. Sijoittajat ovat valmiita maksamaan yhtiöstä B pientä preemiota, sillä heillä on konkreettinen perusta luottaa siihen ja suurempi läpinäkyvyys liiketoiminnan kehitykseen. Yhtälö on yksinkertainen, jonka yhtiöt alkavat ymmärtää. Luottamusta voi saada, ja se tarkoittaa pääsyä pääomamarkkinoille. Jos sijoittajaviestinnän hoitaa huonosti, ja on pörssissä vain kantamassa laissa vaaditun tiedottamisen kustannukset, mokailu voi tulla kalliiksi.
Esimerkiksi Nokian tapauksessa yhtiö antoi katteettomia lupauksia, eikä pitänyt huolta omistajiensa tietotarpeesta, ja nyt yhtiö joutuu maksamaan kovan hinnan. Koko firman itsenäisyys on uhattuna, sillä se voi tarvita rahoituspaketin, mutta se tule saamaan sitä ainakaan suotuisilla ehdoilla.
Sijoitusviestintä on tähän asti kehittynyt hitaasti. Kun uusi yritys on listautunut pörssiin, toimitusjohtajat ovat olleet ihmeissään todellisuudesta. “Ravataan kabineteissa, ja juodaan vatsa kipeäksi kahvista.” Sijoitusviestintä on siis perustunut pitkälti kabinettitapaamisiin ja PowerPoint-esityksiin samojen salkunhoitajien kanssa ympäri maailmaa. Digitaalisuuden avulla tietoa voidaan skaalata helposti, ja saavuttaa tehokkuushyötyjä. Kyseessä on iso muutos, joka menee hiljalleen eteenpäin.
Pysähtyneeseen asenteeseen on monia syitä. Konservatiiviset käytännöt, sijoitusviestintä on todella säänneltyä ja monien perinteisten pankkien bisnesmalli perustuu hyviin verkostoihin, one-to-one -suhteisiin, ja niiden pohjalta syntyviin transaktioihin.
Inderes kuvaa toimitusjohtajahaastattelut ja sijoittajatapahtumat kaikille avoimesti. Tiedon vaihtaminen pienten piirien Lapin matkailulla on mennyttä aikaa.
Millaiset yhtiöt teknologiasektorilla ovat selviytyjiä/voittajia koronatilanteessa?
Hyviä tarinoita kertomalla ei tästä kriisistä selvitä, keskittyminen kohdistuu liiketoimintaan. Analyytikkona seuraa kahta asiaa. Ensinnäkin selviääkö yhtiö kriisistä turvallisesti läpi, millainen isku kannattavuuteen tulee, kestääkö tase, ja onko yhtiöllä tarvittavat puskurit? Toiseksi katsotaan kriisin jälkeistä aikakautta. Onko yhtiön toimintaan tullut pysyviä vaurioita, onko markkinoilla tapahtunut rakenteellisia muutoksia, ja muuttuuko itse yhtiö houkuttelevammaksi tai vähemmän houkuttelevaksi? Esimerkkinä lentoyhtiöt: Pärjäävätkö ne kriisin yli, ja minkälaisia rakenteellisia muutoksia toimialalla tapahtuu?
Monet teknologiayhtiöt menevät kriisistä läpi, ja vallalla olleet megatrendit tekevät niistä vielä houkuttelevampia. Monet yhtiöt ottavat iskun vastaan yhden vuoden tuloksessa, mutta pidemmän aikavälin tulos- ja kassavirtanäkymät oikeastaan vain paranevat. On muistettava, että yhtiön arvo muodostuu siitä, miten paljon se tuottaa omistajilleen rahavirtaa elinkaarensa aikana. Näin ollen voi olla ihan perusteltua, että kriisin seurauksena arvostustaso nousee. Vaikutukset voivat näkyä muissakin kuin Zoomin kaltaisissa yhtiöissä. Tavallaan pitää tasapainoilla kriisin ajan ja tulevaisuuden välillä: Ovat tuotteet ja strategiat valideja vielä kriisin jälkeisessä ajassa?
Digitalisaatio suurena megatrendinä: On ollut vallalla jo pitkään, mutta jatkuuko vaikutus tulevaisuudessa?
Jossain vaiheessa siirrytään siihen, että digitalisaatio sanana jää historiaan. Siitä tulee normaali arkinen asia ilman uutuudenviehätystä. Nyt kelloa on siirretty vuodella tai kahdella eteenpäin.
Trendinä tulee kiihtymään se, että viime vuosikymmenen ”pöhinä” jää taakse. Firmat tekivät jonkin oman applikaationsa, kokeilevat sitä ja tajusivat, että itseasiassa digitalisaatio ei voi olla irrallinen appi ja projekti. Tilannetta pitää miettiä kokonaisvaltaisesti koko liiketoimintaa silmällä pitäen. Kokonaisvaltainen digitaalinen transformaatio on tarpeen monille organisaatiolle. Tässä päästiin aika hyvin vauhtiin, ja korona on antanut lisää vauhtia. Nyt viimeistenkin organisaatioiden on reagoitava, kun digitaaliset kanavat ovat se paikka, missä kaupankäynti tässä tilanteessa ensisijaisesti tapahtuu. Massiivinen ”boosti” tälle kehitykselle, joka johtaa siihen, ettei digitalisaatio ole pelkästään teknologiasektorin juttu. Yhä enemmän perinteisemmätkin toimialat alkavat miettimään toimialaansa digitaalisuuden kautta, ei kertaluontoinen projekti, vaan jatkumo, joka ei pääty milloinkaan.
lmastonmuutos disruptiona teknologiayrityksille: Uhka vai mahdollisuus? Toimiiko se katalyyttinä vastuullisempiin yritysstrategioihin?
Teknologia on yksi väline muiden joukossa ratkoa ilmastokriisiin liittyviä ongelmia: ei ratkaise yksinään, mutta tärkeä on väline. Sijoittamisen trendinä: maailmanmeno menossa siihen suuntaan, että ”shareholder value” -ajattelu ei yksinään riitä. Yritysten on ratkottava yhteiskunnallisia merkittäviä ongelmia, muuten ei ole olemassaolon oikeutusta pitkässä juoksussa. Pääomamarkkinan ajatusmalli hitaasti kääntymässä terveempään asentoon. Mietitään yrityksen vaikuttavuutta, ja aletaan ymmärtää sitä, että se on myös reitti luoda omistajille arvoa.
Meidänkin lakiimme on kirjattu ”aivopieru”, että yrityksen tarkoitus on tuottaa omistajille voittoa, on viime vuosituhannelle jäänyt tapa ajatella: Pääomamarkkina on heräämässä, että tulee miettiä ensin mitä hyödyllistä yritys tähän yhteiskuntaan tuottaa, ja vasta siitä syntyy voitto omistajille.
Ahneusvetoinen toimiala muuttuu uudempien sukupolvien myötä, ja maailmanmuutos herättelee ajattelemaan laajemmassa kontekstissa. Yksinkertaisesti sijoittajan katsottava tuotto-odotuksia ja sitä riskiä millä sen saat. Vastuullisella toiminnalla yritys voi parantaa omistajien tuotto-odotusta, ja pienentää riskiä pitkässä juoksussa. Ollaan pääsemässä irti siitä ajattelusta, että mustavalkoisesta valinnasta hyväntekeväisyyden ja tuoton välillä. Jos yritys yhtiö ei toimi vastuullisesti, se ei saa osaavaa työvoimaa, asiakkaat hylkäävät sen, sidosryhmiltä ei tule luottamusta, eikä pääomamarkkinoilta saa suotuisilla ehdoilla rahoitusta. Paine tulee niin monelta suunnalta, että vastuullisuus on pakko ottaa huomioon siinä missä digitalisaatiokin. Sen tulee olla liiketoiminnan ytimessä, sillä muuten edessä voi odottaa kasa kilpailuhaittoja.
Lisää tietoa aiheista:
Inderesin blogi: https://www.inderes.fi/fi/blogit