Written By: Milja Mieskolainen

Kahden teollisen vallankumouksen siivittämä pankkilaitoksen kehitys pohjusti tulevan vuosisadan muutoksia. 1800-luvulla ihmiset pystyivät ensimmäistä kertaa säästämään palkastaan, joka loi tarpeen sijoituskohteille. Samoin kuin jo vuosisatojen ajan, ihmiset halusivat kasvattaa varallisuuttaan. Pankit olivat paikka säilyttää rahaa, mutta kysymys tuotoista jäi avoimeksi. 1900-luvulla nähtiin suuria harppauksia sijoitusteorioiden saralla ja tärkeitä uusia käsitteitä syntyi. Tässä postauksessa esitellään muutamia tärkeimpiä kehitysaskelia aikajärjestyksessä. Historiasarjan viimeisessä osassa käsitellään yrityskohtaista historiaa.

Louis Bachelier (1870-1946) oli ranskalainen matemaatikko, joka tunnetaan myös matemaattisen rahoituksen isänä. Tämän hyvin ansaitun lisänimen hän sai monien muiden tavoi vasta kuolemansa jälkeen. Väitöskirjassaan Bachelier oli tunnistanut kertymäfunktion matemaattisen yhteyden diffuusioyhtälöön (Wienerin tilastollinen prosessi), joka on Einsteinin “Brownian Motion” -artikkelin perusta. Sijoittamisen alalla Bachelierin merkittävin huomio liittyi johdannaisten arvon määrittämiseen. Hän käytti option arvon määritykseen “Wienerin tilastollista prosessia”, josta Bachelier johti sen hinnan, ja joka nykyään tunnetaan ns. Barrier optiona. Yli 70 vuotta myöhemmin Black & Scholes kuvasivat osakkeen hintaa tilastollisena prosessina (Geometric Brownian Motion, with drift), jossa on pohjana niin Einsteinin kuin Bachelierin työtä.

Irving Fisher (1876-1947) tunnetaan työstään ekonomistina, ja erityisesti pääoman teorian osalta. Hän oli myös mukana kehittämässä uutta rahateoriaa (eng. Modern Monetary Theory). Fisher kehitti kirjassaan The Purchasing power of Money yhteyden rahavarantojen sekä yleisen hintatason välillä. Hänen mukaansa dollarin arvon tulisi määräytyä kullan arvon mukaan, eikä pelkästään sen painon mukaan. Kullan arvo saataisiin indeksinumerosta. Sijoittamisen näkökulmasta Fisherin tärkein teoria liittyy korkoihin. Hän uskoi, että korot muodostuivat kahdesta osasta: Ihmisten aikapreferenssistä, jonka mukaan ihmiset pitävät enemmän saadusta tulosta tällä hetkellä kuin tulevaisuudessa, ja sijoitusmahdollisuuden periaattesta, joka tarkoittaa nyt tehdyn sijoituksen mahdollisuutta tuottaa parempaa tuloa tulevaisuudessa. Fisher määritteli pääoman niin, että se tuottaa tuloa yli ajan, ja osoitti sen arvon perustuvan tuotettuun nettotuloon.

Nobelvoittaja Paul Samuelson (1915-2009) tunnetaan yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä ekonomisteista. Hän vaikutti erityisesti kehittämällä taloustieteen tieteellistä analyysiä, tutkimalla ja tekemällä työtä usealla eri alalla. Esimerkkeinä Samuelsonin taloustieteen saavutuksista voidaan mainita kansainvälisen kaupan mukaantuominen talouden tasapainoon (general economic equilibrium), matemaattisen muodon laatiminen kerroinvaikutusten ja katalyyttien välillä sekä paljastettujen preferenssien (revealed preferences) teoria. Rahoitusteorian osalta Samuelson oli mukana kehittämässä tehokkaiden markkinoiden hypoteesia. Hän pyrki todistaaan tehokkaiden markkinoiden olemassa olon sekä sen, että instrumenttien hinnat seuraavat “juopon kävelyä” matemaattisilla malleilla.

Vuonna 1927 syntynyt Harry Markowitz on jälleen yksi Nobel-palkinnon voittaja. Vuonna 1952 hän kirjoitti Journal of Finance -lehdessä ilmestyneen artikkelin portfolioteoriasta. Hänen teoriansa korostivat juuri portfolioiden merkitystä, riskejä, korrelaatioita instrumenttien välillä sekä hajauttamista. Markowitz ei pitänyt vain yhteen kohteeseen sijoittamista millään tavalla järkevänä: On kaksi kriteeriä, riski ja tuotto, joten sijoittajan on loogista valita pareto-tehokas yhdistelmä näistä kahdesta. Teoriassaan hän käytti yhdistelmää riskin, tuoton, varianssin ja kovarianssin käsitteistä hajauttamisen perustan päälle, ja näin muodosti tehokkaan rintaman konseptin. Myöhemmin Markowitzin ajatuksia jalostettiin CAPM-malliksi.

Sijoittamisen historia on ollut täynnä merkittäviä henkilöitä, ja yllä olevat neljä ovat heistä vain murto-osa. Teoriat kehittyivät 1930-luvun laman ja maailmansotien läpi, mutta 1900-luvun jälkipuoliskolla modernisoituminen kiihtyi. Rahoittajat ottivat askelia kohti innovaatioita, itsenäisyyttä ja yrittäjyyttä. Uusia instrumenttejä syntyi, kuten hedgerahastot (Alfred Winslow Jones 1949), pääomarahastot (eng. private equity; American Research and Development Corporation 1946, Kohlberg Kravis Roberts 1978), riskipääoma (eng. venture capital, 1956 Silicon Valleystä) sekä REIT-kiinteitstösijoitusrahastot (1960).

Indeksirahastot ja ETF:t kehitettiin yksinkertaiseksi ja edulliseksi sijoitusmahdollisuudeksi. Ensimmäisen indeksirahaston loi Jack Bogle Vanguardilla vuonna 1976, ja ensimmäinen ETF, joka saavutti suuren yleison, kehitettiin vuonna 1993. Nämä rahastot pyrkivät yksinkertaisesti saamaan markkinatuottoja ilman aktiivista salkunhoitoa. Indeksirahastot ja ETF:T loivat eräänlaista kontrastia vaihtoehtoisille sijoituksille eli hedge- ja pääomarahastoille, jotka syntyivät samoihin aikoihin.

1980-90 -lukuja väritti internetin ja modernien kommunikaatiomenetelmien nousu. Vuonna 1985 NASDAQ esitteli oman indeksinsä S&P:in rinnalle. Sadan yhtiön muodostama indeksi oli ensimmäinen, jossa yhtiöt painotettiin niiden markkinapainon mukaan. Vaikka nyt tuntuu oudolta, että teknologiayrityksiä ei oikeastaan nähty perinteisissä indekseissä, se oli todellisuus vielä ennen NASDAQ 100:aa. Kun tämän uuden indeksin suosio kasvoi, syntyi myös odottamaton teknokupla. 1990-luvulla tämä kupla puhkesi, ja talous ajautui maailmanlaajuiseen lamaan.

Nykyään jokaisella maalla on oma pörssinsä, joka mahdollistaa kansalaisille helpon tavan sijoittaa. Toisaalta kansainväliset toimijat tekevät sijoittamisen ympäri maailmaa yhä vain helpommaksi. Markkinoille tulee jatkuvasti uusia sijoitusinstrumenttejä ja toimijoita, joista jokainen sijoittaja voi valita omille intresseilleen sopivimman - jotkut haluavat sijoittaa kiinteistöihin, toiset osakkeisiin ja jotkut haluavat kasata mahdollisimman monipuolisen portfolion. Verkossa osakemarkkinoihin pääsee käsiksi niin nopeasti, että sijoittamisen historia kirjoittaa uusia lukuja sekunneissa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, joten nähtäväksi jää, miten salamannopeat innovaatiot ja ennennäkemätön varallisuuden kasvu muuttaa sijoitusmaailmaa.

Lisää tietoa aiheesta:

Huom! Kirjat voivat sisältää ns. vanhentunutta tietoa, mutta voivat auttaa ymmärtämään teorioiden kehitysta ja tarjota uusia näkökulmia.

Irving Fisher: The purchasing power of money + useita muita teoksia

Harry Markowitz: Useita teoksia, mm. Risk-Return Analysis: The Theory and Practice of Rational Investing ja The Flaw of Averages: Why We Underestimate Risk in the Face of Uncertainty