Written By: Milja Mieskolainen
Passiivisen sijoittamisen suosion kasvu USA:ssa vuoteen 2018 mennessä.
Indeksisijoittaminen on yksi passiivisen sijoittamisen strategioista. Indeksi itsessään kuvaa tietyn hyödyke- tai arvopaperijoukon hintakehitystä. Kaikista tunnetuin on osakeindeksi, joka kuvaa tietyn markkinan kehitystä. Esimerkkeinä OMXH25 Helsingistä, Standard & Poor’s 500 Yhdysvalloista, Nikkei 225 Japanin osakemarkkinoilta, DAX Saksasta ja FTSE100 Iso-Britanniasta.
S&P-indeksin kehitys viiden vuoden aikana.
Tunnetuin tapa muodostaa indeksi on painottamalla esimerkiksi osakkeet niiden markkina-arvon mukaan. Tällöin suuremmalla osakkeella on suurempi paino indeksissä. Tämä voi muodostua ongelmalliseksi, jos markkinoilla pääsee muodostumaan kuplia tai markkina on erityisen keskittynyt. Näin kävi esimerkiksi Helsingin pörssissä IT-kuplan aikaan, kun Nokian paino indeksissä oli jo yli 50%.
Indeksin voi muodostaa periaatteessa miten tahansa. Yksinkertaisimmillaan otetaan 100 yhtiötä ja jokaisen niiden painoksi asetetaan 1%. Alla on lueteltu muita, “älykkäämpiä”, tapoja muodostaa indeksi.
Lähde: Sijoittaja.fi
Indeksi itsessään on vain luku, eikä siihen voi sinällään sijoittaa. Tämän ongelman kuitenkin ratkaisevat indeksirahastot ja ETF:t eli indeksiosuusrahastot. Indeksirahastoja voi ostaa suoraan rahastoyhtiöltä ja etf:llä käydään kauppaa pörssissä. Muita eroja näiden kahden välillä ovat hallinnointipalkkioiden erot (ETF:ssä yleensä hieman pienemmät), merkintä- ja lunastuspalkkioiden erot (ETF:stä ei peritä mutta maksetaan ostettaessa pörssivälittäjän palkkio) sekä osinkojen uudelleensijoittaminen (ETF:t tekevät näin vain harvoin).
ETF:t voivat sijoittaa indeksin lisäksi esimerkiksi raaka-aineisiin, kuten kultaan tai öljyyn. Niiden avulla voi sijoittaa myös ulkomaisten pörssien tuotteisiin, kuten aiemmin mainittuun S&P500-indeksiin tai esimerkiksi Aasian markkinoille. Tämän vuoksi myös ETF:iin kannattaa tutustua huolella ennen niiden ostamista, sillä ne voivat sisältää monimutkaisia tuotteita, joiden arvonmääritys on hankalaa. Lisäksi kannattaa huomioida myös se, että ETF:t ovat yleensä passiivisia, mutta osaa hallinnoidaan aktiivisesti, joka voi nostaa kuluja. Kokonaisuudessaan nämä tarjoavat yleensä hyvän hajautusedun ja niillä voi saavuttaa markkinoiden keskimääräisen tuoton. Ne eivät välttämättä ole myöskään “tylsiä”, sillä pörssistä voi löytää erikoisempia ETF:iä, kuten kehittyville markkinoille sijoittavia.
ETF:iä on useita eri luokkia, joissa kaikissa on omat hyvät sekä huonot puolensa.
Suurin osa ETF:stä on osake-ETF:iä. Ne sijoittavat varansa joko jonkin indeksin mukaisesti tai jollakin “älykkäällä” tavalla, kuten osakkeisiin, joissa on korkea osinkotuotto. Indeksiin sijoittavista ETF:stä saa markkinoiden mukaisen tuoton, ja muilla tavoilla sijoittavista voi saada markkinoista poikkeavan tuoton.
Korko-ETF:t voidaan jakaa valtionlainoihin ja yrityslainoihin sijoittaviin. Näistä löytyy sekä korkea- että matalariskisiä lainoija. Näiden avulla sijoittaja voi päästä sijoittamaan esimerkiksi kehittyvien markkinoiden valtiolainoihin ja alentaa portfolionsa riskiä valitessaan oikeat tuotteet.
REIT-ETF:t (Real estate investment trust ETF:t) sijoittavat varansa listattuihin REIT-kiinteistösijoitusyrityksiin, joiden kriteerinä on jakaa 90% varoistaan ulos osinkoina. Sijoittamalla tällaiseen ETF:ään varat hajautetaan lukuisiin REIT-yrityksiin, ja näin tuhansiin eri kiinteistöihin.
Rahasto, joka täyttää tietyt säädökset, sijoittaa laajasti raaka-aineisiin ja on listattu pörssiin, on ETF. Jos rahasto sijoittaa vain yhteen raaka-aineeseen, se on ETC (exchange traded commodity). Raaka-ainesijoituksilla voi saada hajautushyötyä osakkeisiin nähden.
Kannattaa kiinnittää huomiota myös ETF:n hallinnoimaan nettovarallisuuteen, sillä pieniä osuuksia voi kohdata likviditeettiriski eli niitä ei välttämättä saa myytyä heti halutessaan. Ne voivat olla rakenteeltaan ja toimintaperiaatteeltaan melko komplekseja; fyysiset ja synteettiset, vivutetut ja käänteiset. Näihin on oltava valmis tutustumaan, mutta sijoittaminen ETF:ien kautta on melko edullista ja tarjonta on laaja.
Nelinkertaisesti vivutettu ETF ja hintaheilahtelujen vaikutus sen arvoon. Lähde: Sijoitustieto.fi
Fyysinen ETF-rahasto omistaa suoraan jokaista arvopaperia indeksin mukaisesti. Jos esimerkiksi ETF keskittyy Helsingin pörssin 25 suurimpaan yritykseen (OMXH25), se omistaa näiden yritysten osakkeita samassa suhteessa kuin ne ovat indeksissä.
Synteettinen ETF-rahasto muodostuu kokonaan johdannaissopimuksista. Rahastonhoitaja voi ostaa arvopaperikorin ja tehdä swap-sopimuksen vastapuolen kanssa, joka puolestaan antaa osakekorin tuoton vastineeksi vertailuindeksin tuoton. ETF:n omistaja ei siis suoraan omista indeksin mukaisia arvopapereita mutta on oikeutettu sen mukaiseen tuottoon.
Vivutetut ETF:t ovat melko uusi ilmiö. Niissä käytetään vähintään kaksinkertaista velkavipua vahvistamaan indeksin tuottoa. Sen arvo lasketaan joka päivä uudelleen edellisen päivän päätöskurssin perusteella.
Käänteinen ETF reagoi päinvastaisesti kuin seurattava indeksi. Indeksin laskiessa käänteisen ETF:n arvo nousee. Tällaiset ETF:t eivät yleensä sovi pitkäjänteiseen sijoittamiseen, vaan niitä voi käyttää esimerkiksi osakekurssien heiluntaan varautumiseen.
Indeksirahasto eroaa ETF:stä siinä, että sitä ei voi muuttaa rahaksi minä tahansa ajanhetkenä pörssin aukioloaikana. Niitä voi ostaa ja myydä vain kerran päivässä päätöskurssilla. Indeksirahastojen valikoima on myös suppeampi, sillä yleensä ne jaotellaan maantieteellisille alueille. On kuitenkin mahdollista löytää täysin kuluttomia indeksirahastoja, joihin sijoittaminen on helppoa ja vaivatonta. Niiden toimintalogiikka on myös helppo ymmärtää ja sijoittamisen aloittaminen on helppoa, eikä vaadi paljoa vaivannäköä.
Kummatkin näistä passiivisen sijoittamisen strategioista tarjoavat aktiivisesti hoidettuja rahastoja edullisemman tavan sijoittaa. Ne myös voivat tarjota markkinoiden keskimääräisen tuoton riippuen seurattavasta ideksistä. Keskimääräisyys ei ole huonosti, sillä suurin osa aktiivisesti hoidetuista rahastoista häviää indeksillä pitkällä aikavälillä. Indeksirahastot voivat olla hyvä valinta pitkäjänteiseen sijoittamiseen, kun taas ETF:llä on helpompi käydä kauppaa lyhyellä aikavälillä. Kummatkin tavat vaativat perehtymistä, mutta vaivannäöllä voi saavuttaa hyvää hajautushyötyä.
Lisää tietoa aiheesta:
Financial Times artikkeli: Popularity of passive investing changes rules of the game
Podcast: Inderespodi 63: Indeksisijoittaminen (saatavilla myös Spotifystä ja Apple Podcasteista)
Kirja: The Clash of Cultures, John C. Bugle
Video: What is an index? - MoneyWeek (15min)