Written By: Milja Mieskolainen
Sijoittamisen historia jakautuu kolmeen osaan: Tämä postaus kästtelee alkuvaiheita, toinen osa keskittyy 1900-lukuun ja modernien teorioiden syntyyn ja kolmas osa pohtii yksittäisten yritysten historiaa.
Nykyisten Irakin, Syyrian ja Turkin alueilla sijainnut Mesopotamia tunnetaan sivilisaation kehtona. Ei ole siis sattumaa, että juuri tällä alueelta tunnetaan myös ensimmäiset sijoittamisen piirteet. Vuosina 3000-500 ennen ajanlaskun alkua alueella eli useita eri kansoja ja sivilisaatioita, joiden tärkeintä omaisuutta olivat maa-alueet. Tästä syystä sijoituskohteita olivat käytännössä vain maanviljelyyn soveltuvat alueet ja rakennukset, sillä näillä oli sen aikaisessa kulttuurissa eniten arvoa. Vaikka suurin osa maasta oli temppelin tai muun hallinnon omistuksessa, yksityinen omistus alkoi kasvamaan vuosikymmenien kuluessa, kun useat sivilisaatiot tuhoutuivat ja uusia syntyi tilalle. Näin yhteiskuntarakenne kehittyi, ja ajan kuluessa maanviljelijät saivat maata yksityisomistukseen.
On tärkeää muistaa, että niin Mesopotamiassa kuin muissakin muinaisissa yhteiskunnissa sijoittaminen oli vain hyvin pienen yläluokan eliitin mahdollisuus. Suurin osa kansasta teki joko pakkotyötä tai työskentelivät vuokramaalla, joten heidän oma omaisuutensa oli hyvin minimaalinen.
Vuosina 800-300 ennen ajanlaskun alkua Välimeren alueella kreikkalainen sivilisaatio oli sivistyksen keskittymä. Muinaisen Kreikan alueella maa ja rakennukset säilyivät edelleen tärkeimpänä omistuksena, mutta sen rinnalla kehittyi uudempia menetelmiä kaupankäyntiin. Yhteistyö kauempana olevien kauppakumppaneiden kanssa helpottui, kun esimerkiksi eräänlainen pankkijärjestelmä kehittyi. Lainaaminen oli yleistä, vaikka suurin osa lainoista olikin ystäväpohjalta tehtyjä ja korottomia. Korollisiakin lainoja esiintyi etenkin merenkulun ajaksi myönnettyinä, sillä usein merimatkalle lähdettiin etsimään varallisuutta ja lainanantaja halusi hyötyä tästä mahdollisuudesta. Kreikassa sijoittamista hoitivat yleensä eliitille kuuluvat orjat. Jotkin sijoitusten hoitaja pääsivätkin menestyksensä myötä liikkumaan ylemmäs sosiaaliluokissa, vaikka tämä oli hyvin harvinaista.
Muinaisen Rooman valta (500 eaa -400 jaa) Välimeren ja koko eteläisen Euroopan alueella oli niin suuri, että eliitille oli yleistä omistaa maata sekä rakennuksia ympäri valtakuntaa. Tämän myötä myös sijoitustoiminta kehittyi, sillä kohteita oli tarkkailtava omistajan ollessa poissa. Korolliset lainat, kolmas osapuoli hoitamassa sijoituksia sekä sijoitusten hoitajien korkeampi asema eivät enää olleet harvinaisuuksia. Silti sijoittaminen oli vain korkeimman luokan etuoikeus, mutta suunta alkoi vaihtumaan jo ennen ajanlaskun alkua.
Keskiaika oli pysähtyneisyyden aikaa taloudessa ja teknologiassa. Konservatiiviset arvot ja menneisyyden ihannointi pysäytti myös sijoittamisen lupaavan alun. 1000-1200 -luvuilla kehitettiin ja modernisoitiin taloutta ja yhteiskunnan toimintaa, jonka mukana väestö sekä varallisuus kasvoivat. Kaupunkien muodostuessa kaupankäynti keskittyi niihin keskuksiin, joissa esimerkiksi pääomaa oli helposti saatavilla.
1200-1500 -luvilla renessanssi kiihdytti talouden kehitystä ja pankkien, kirjanpidon sekä kaupankäyntisuhteet muodostumista. Näistä tekijöistä kehittyisi myöhemmin osakemarkkinoiden pohja ja ne saisivat aikaan ennennäkemätöntä talouskasvua. Modernin rahoitusmaailman perusteet valettiin jo renessanssin aikaan, ja joidenkin historioitsijoiden mukaan myös ensimmäiset osakemarkkinat syntyivät Venetsiassa tähän aikaan. Lainaajat täyttivät suurten pankkien jättämiä rakoja ja kävivät kauppaa lainoilla keskenään. Jos lainaaja halusi päästä eroon suuririskisestä lainasta, hän etsi toisen lainaajan ja vaihtoi sen mieluisampaan. Liiketoiminnan kehittyessä lainaajat alkoivat myymään esimerkiksi valtion lainoja yksityisille ostajille.
Vuonna 1531 Belgian Antwerpissa syntyi ensimmäinen arvopaperipörssi. Välittäjät ja lainanantajat tapasivat täällä keskustellakseen valtioiden, yritysetn ja joskus jopa yksityishenkilöiden lainoista. 1500-luvulla keskityttiin velkakirjoihin ja bondeihin, eikä nykyaikana yleisimpiä osakkeita ollut vielä olemassa. Tästä alkoi kuitenkin sijoitustoiminnan järjestäytyminen, joka lähiaikoina yleistyi myös muissa maissa.
Nykyaikana tuntemamme yritystoiminta ja sen ominaispiireet jaettu omistus, pysyvyys ja omaisuuden liikkuvuus saivat alkusysäyksen siirtomaavallan yleistyessä. Muscovy Company (1600), Dutch East India Company (1602) ja London Company (1606) olivat ensimmäisiä osakeyhtiöitä, jotka perustettuaan muuttivat liiketoimintamaailman sekä yleistivät sijoitusten hajauttamista. Näiden yhtiöiden tarkoituksena oli rahoittaa siirtomaavaltojen, kuten Englannin ja Hollannin, laivamatkoja siirtomaihin ja muualle maailmaan. Rahoittajat sijoittivat varojaan yleensä useampaan matkaan, jotta tapaturman sattuessa koko varallisuus ei uppoisi laivan mukana.
Vaikeaa sijoittamisesta teki se, että Belgian pörssin lisäksi muissa valtioissa ei ollut yksittäistä paikkaa, josta myyjät ja ostajat olisivat löytäneet toisensa. Julkiset markkinat syntyivät siis usean vuosisadan kuluessa, mutta lopulta sijoittajat ja mahdollisuudet saatiin yhdistettyä. Näin likviditeetti ja alhaisemmat kaupankäyntikustannukset astuivat peliin lopulta vuonna 1787, kun Amsterdamin pörssi avattiin. Täällä myös osakkeiden myyminen ja ostaminen oli ensimmäisen kerran historiassa mahdollista yhteisessä paikassa.
Ensimmäinen eläkerahasto perustettiin jo vuonna 1759 Philadelphiaan presbyteerisen kirkon toimesta. Sen tarkoituksena oli tarjota vakuutuksenkaltaista eläketurvaa parhaiten maksaville ministereille ja heidän perheilleen. Seuraavina vuosikymmeninä teolliset vallankumoukset lisäsivät eläkerahastojen määrää. Teollistuminen mahdollisti pääomien saatavuuden edelleen suuremmalle väestönosalle, ja säästöjen kertyessä sijoittaminen yleistyi. Moderni pankkilaitos kehittyi ja nykyaikanakin toimivat suuret pankit, kuten JP Morgan ja Goldman Sachs perustettiin 1800-luvulla.
Lontoon pörssi perustettiin vuonna 1773 ja New Yorkin 19 vuotta myöhemmin. Samaan aikaan osakeindeksit alkoivat ensimmäisen kerran muodostua. Aluksi indeksit keksittiin helpottamaan sijoittajien ja koko kansaa mittaamaan, miten he pärjäsivät markkinoilla. Dow Jones oli maailman ensimmäinen indeksi ja se mittasi 12 parhaiten menestyvää teollisuusyritystä. Standard & Poor -indeksin juuret ylettyvät 1860-luvulle, jolloin Henry Vanrum Poor julkasi kirjansa “History of the Railroads and Canals of United States”, jossa kuvattiin rautateiden ja kanaalien alalla toimivien yritysten historiallista taloudellista menestystä. Kirja myytiin loppuun ja vuosina 1913-141 kolme yritystä yhdistyi: Standard Statistics, Moody’s Manual Co. ja kirjaan liittyvä yritys tuottivat loppujen lopuksi 90 osakkeesta muodostuvan, jopa maailman tunnetuimman, indeksin.
Lisää tietoa aiheesta:
Kirja: Investment - A History / Jesse Downing ja Norton Reamer