Written By: Milja Mieskolainen
Kotitalouksien Rahoitusvarat kohteittain - Pörssisäätiö
Jos keskustelussa lähdetään puhumaan rahastosijoittamisesta, ensimmäisten ajatusten joukkoon mahtuvat ainakin ajatus suurista kuluista, rahojen loppusijoituksen hämärtymisestä ja ehkä epäilys luotettavuudesta. Rahastojen maailma, kuten oikeakin maailma, on monimutkainen, joten tutkijalle saattaa tulla nopeasti hämmentynyt olo. Tässä kirjoituksessa käsittelemme rahastosijoitusta yleisellä tasolla, ja tarkastelemme yleisimpiä rahastotyyppejä sekä niiden ominaisuuksia. ETF:t eli pörssinoteeratut indeksirahastot on jätetty tämän postauksen ulkopuolelle: Niistä voit lukea lisää täältä.
Aloitetaan sijoitusrahaston määritelmästä: Yleisellä tasolla sillä tarkoitetaan rahastoyhtiön ylläpitämää rahastoa, joka voi koostua esimerkiksi osakkeista tai muista arvopapereista, jossa kootaan yhteen useiden yksilöiden varoja. Rahastosijoittaminen voidaan nähdä osakesijoittamisen ja tilisäästämisen välimuotona, joka tekee siitä helpon tavan aloittaa sijoittaminen. Sijoittaja omistaa rahastosta sijoitustaan vastaavan osuuden, kun puolestaan osakesijoittamisessa sijoittaja ostaa osakkeita tietyn määrän tietyllä summalla omistaen näin “kokonaisia” osakkeita. Erilaisia sijoitusrahastoja on maailmanlaajuisesti katsottuna kymmeniä tuhansia, joten valinnanvarasta ei ainakaan ole puutetta.
Rahastoluokat
Kulujen vaikutus tuottoon
Tyypillisesti rahastot jaetaan kahteen tai kolmeen ryhmään. Aktiivisissa rahastoissa salkunhoitaja huolehtii sijoituspäätöksistä oman harkintansa mukaan. On myös mahdollista, että salkunhoitaja käyttää rahastoyhtiön kvantitatiivista sijoitusstrategiaa päätöstensä pohjana. Näissä rahastoissa hallinointikulut ovat yleensä melko korkeita (1,0-2,5%) sekä niihin voi kuulua myös tuottosidonnaisia palkkioita. Vaikka hallinnointipalkkiot, esimerkiksi 2%, voivat kuulostaa alussa pieniltä, niiden vaikutus varsinkin pitkäjänteisessä sijoittamisessa kasvaa huomattavaksi, kuten viereisestä graafista voi huomata. Hallinnointi- ja tuottosidonnaisten kulujen lisäksi rahasto voi periä sijoittajalta myös merkintä- ja lunastuspalkkioita. Täytyy muistaa, että rahastojen kulut eivät ole identtisiä, ja ne voivat erota toisistaan merkittävästi.
Aktiivisen rahaston eduksi luetaan yleensä salkunhoitajan ammattitaito. Jotkin sijoittajat ovat valmiita maksamaan enemmän ammattitaitoisesta näkemyksestä, jonka toivoo johtavan parempaan tuottoon. Toinen syy korkeiden kulujen hyväksymiseen voi olla se, että sijoittaja tuntee ettei itse tunne sijoitusrahaston kohteiden alaa: Esimerkiksi korkomarkkinat voivat tuntua aloittelijasta kaukaiselta, joten hän valitsee hajautusmielessä niihin sijoittavan rahaston.
Passiiviset rahastot seuraavat vertailuindeksiään/kohdeindeksiään ilman salkunhoitajan aktiivista päätöksentekoa. Näillä rahastoilla ei siis voi päästä markkinoita korkeampaan tuottoon. Yleisesti voidaan sanoa, että passiiviset rahastot ovat sijoittajalle parempia alhaisimpien kulujen vuoksi (0-0,6%): Ne ajavat asiansa hajautusmielessä, niitä on helppo hoitaa ja tarjolla on monipuolisesti eri vaihtoehtoja.
Mukaan mahtuu vielä yksi, ei niin kovin miellyttävä, rahastotyyppi. Suomalaisista rahastosijoituksista noin pari prosenttia kohdistuu indeksirahastoihin (Cremers, Ferreira, Matos ja Starks, 2013). Saman tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisten rahastosijoituksista kohdistuu aktiivisesti hallinnoituihin rahastoihin. Mihin loput noin 45% menevät? Vapaalla käännöksellä yllä viitattu tutkimus kutsuu näitä rahastoja “kaappi-indeksirahastoiksi”: Näitä myydään aktiivisesti hallinnoituna, mutta todellisuudessa ne jäljittelevät indeksiä. Nämä rahastot perivät kaikki samat kustannukset kuin aktiivisesti hallinoitu, mutta tekee sijoitukset täysin markkinaindeksin mukaan.
Rahastotyypit
Alla on lista yleisimmistä rahastotyypeistä. Emme käy tässä postauksessa läpi tarkemmin rahastojen sisältöjä, mutta niihin voi halutessaan tutustua esimerkiksi täällä tai täällä. Alla olevien lisäksi rahastot voivat jakaantua myös omaisuusluokan sisällä, esimerkiksi osakerahasto voi kohdistua vain suomalaisiin tai eurooppalaisiin osakkeisiin.
• Osakerahastot
• Korkorahastot
• Yhdistelmärahastot
• Indeksirahastot
• ETF-rahasto eli indeksiosuusrahasto
• Rahastojen rahastot
• Vipurahastot
• Hedge-rahastot
• Metsärahastot
• Kiinteistö- ja asuntorahastot
Tuotto- vai kasvuosuusrahasto?
Rahastoihin voi olla tarjolla erilaisia osuuksia. Tuotto-osuusrahastossa sijoittaja saa säännöllistä tuottoa voitto-osuudesta suoraan pankkitililleen. Nämä voivat sopia sellaiselle sijoittajalle, joka haluaa tasaista kassavirtaa sijoituksistaan. Tuotto-osuuksista ei tarvitse maksaa lunastuspalkkiota, mutta tuotosta maksetaan pääomatuloveroa, jonka vuoksi nämä ovat piensijoittajien keskuudessa melko harvinaisia.
Kasvuosuusrahastoissa vältytään siis tuottojen verottamiselta: Niissä osingot, korkotulot ja myyntivoitot sijoitetaan uudelleen, ja näin voidaan hyödyntää korkoa korkoa -ilmiötä. Kasvuosuuden omistajalle verojen maksaminen tulee eteen vasta siinä vaiheessa, kun hän päättää lunastaa sijoituksensa.
Lisää tietoa:
Pörssisäätiön Sijoitusrahasto-opas / Kattavaa ja puolueetonta tietoa rahastosijoittamisesta
Kauppalehden lista sijoitusrahastoista / Tietoa rahastojen tuotoista, arvoista ym.
Ylen Pörssipäivä: Rahastosijoittaminen. / “Sijoitusrahastoista keskustelemassa professori Markku Kaustia Aalto-yliopistosta, rahastoanalyytikko Matias Möttölä Morningstarilta ja Suomen rahastojohtaja Hanna Porkka Nordea Fundsista”