Written By: Milja Mieskolainen

Uuden lukuvuoden ensimmäinen tapahtumamme yhdisti inspiroivaa tietoa Suomen taloudesta ja kansankapitalismista tietoon AIC:n hallituksesta sekä siihen hakemisesta. Tässä postauksessa käydään läpi puhujamme Elina Lepomäen esiin nostamat ajatukset ja lopussa on tunnelmia nykyiseltä hallituslaiselta Miikalta, joka opiskelee kuudetta vuotta Aallon Kauppakorkeakoulussa.

Jos olisin sijoittanut Dow Jones -indeksiin vuonna 1890, mikä olisi saamani tuotto tänään? Vastaus on 77 000%. Meidän kenenkään sijoitushorisontti ei todennäköisesti tule olemaan 130 vuotta, mutta kysymyksen pääpointti piilee siinä, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Suomen taloudella on edessään haastavat ajat. Julkiset menot nousevat kiihtyvällä tahdilla, työeläkejärjestelmän kipukohdat korostuvat vuosi vuodelta enemmän ja perimmäinen ongelma niissä on se, että eläkkeitä on maksettu enemmän kuin niihin tarvittavaa rahaa tulee sisään. Tulevaisuus ei ole kuitenkaan pelkkää synkistelyä, sillä esimerkiksi tulevien kymmenen vuoden jälkeen tekoäly ja tuottavuuden kasvu tulevat todennäköisesti tasoittamaan talouden muita ongelmia. Kuten edellä kuvatuista esimerkeistä käy ilmi, Suomen talouden tulevaisuus on haparoivaa tasapainottelua, joten henkilökohtainen varautuminen on tärkeämpää kuin koskaan.

Jokaista euroa kohti, jonka maksamme eläkejärjestelmään, saamme noin 70 senttiä takaisin eläkkeelle päästyämme. Emmekä voi vaikuttaa asiaan. Jos haluamme vertailla tätä lukua johonkin, nykyään eläkkeellä olevat saavat takaisin noin neljä euroa jokaista maksamaansa yhtä euroa kohti. Mitä tästä opimme? Kannattaa varautua, ja laittaa syrjään kaikki mitä voi. Kuulostaa hyvältä ja yksinkertaiselta, mutta nuorisotyöttömyys on Suomessakin suurta, ja nuoret kärsivät huonoista työmahdollisuuksista. Sijoittamisessa on se vitsi, että jokaisella eurolla on merkitystä. Tämä korostuu sitä enemmän mitä nuorempana aloittaa sijoittamisen, sillä korkoa korolle -efekti on todellakin kaiken saamansa huomion arvoinen.

Itse Elina ajautui kiinnostamaan markkinoista ja sijoittamisesta työelämän kautta. Hän siirtyi työtehtäviin pankkiin markkinapuolelle, jossa asiat piti opetella uudelleen vaikka koulussa niitä oli tiettyyn rajaan asti opiskellut. Käytäntö opettaa siis eniten lähes kaikissa tilanteissa. Tämä korostui vielä enemmän, kun Elina siirtyi töihin Lontooseen, jossa hänen piti kouluttaa nuorempia uudelleen. Opintoja ei silti kannata jättää kesken.

Korkoa korolle -efektin lisäksi sijoittamisen tukipilareita tai loppuun kulutettuja muistutuksia on pitkäjänteisyyden tärkeys. Elina kertoi tästä omakohtaisen esimerkin: Hän osti veljensä kanssa säästetyillä karkkirahoilla Nokian osakkeita, joiden arvo nousikin parissa kuukaudessa noin 70%. Tästä innostuneena he nostivat rahat voittoineen, ja järjestivät bileet. Osakkeiden kurssi kuitenkin jatkoi nousuaan, ja puolen vuoden päästä olisi saanut järjestettyä paljon isommat bileet. Pitkäjänteisyys siis yleensä palkitsee, ja mahdollisimman pitkä sijoitushorisontti mahdollistaa eläkepäivien unelmat. Nokian kohdalla pitkäjänteisyyden nousukiito olisi loppunut vuoden 2001 laskuun, mutta kuplat yleensä puhkeavat kuitenkin jossain vaiheessa.

Suositeltavaa on, tietenkin sijoittajasta riippuen, sijoittaa edes kerran kuussa pieniä summia. Jos henkilö haluaa säilyttää ostovoimansa sijoittajana, kannattaa hänen olla mukana osakemarkkinoilla, sillä inflaatio on ansainnut maineensa hyvästä syystä. Käytännössä hajauttaminen kannattaa, sillä esimerkiksi sijoittaessaan pelkkään kiinteistömarkkinaan sijoittaja laittaa altistuu suurelle määrälle riskiä. Muiden sijoitusten rinnalla kannattaa yleensä pitää maailmanindeksiä, sillä se on melko hyvä suunnannäyttäjä esimerkiksi Suomen asuntopolitiikalle tai teknologian kehitykselle.

Suomi on kansantaloudellisesti melko köyhä valtio, sillä se on suunnilleen samalla tasolla kuin Slovenia. Monessa verrokkimaassa ei ole työeläkejärjestelmää, ja monet kansalaiset säästävät itse. Tämä on siis yleinen käsitys. Todellisuudessa melko monessa maassa on jonkinlainen työeläkejärjestelmä, ja joissakin kansalainen itse voi päättää, millä riskillä eläkerahojaan sijoitetaan. Ruotsalaisella kotitaloudella on 2,5-kertaisesti enemmän nettovarallisuutta kuin suomalaisella. Osittain tämä selittyy “todella” rikkaiden määrällä ja osittain maahanmuutolla, mutta ilman näitä erojakin Suomessa tavallisella kotitaloudella on vähemmän varallisuutta.

Yksi syy tähän eroon voi olla se, että Suomessa ajatellaan työeläkejärjestelmän omistavan “meidän puolesta”, joten henkilökohtaisia sijoituksia ei tarvita. Kuten aiemmin todettiin, tämä ei täysin pidä paikkaansa.

AIC:n hallituslaisen ajatuksia: Miikka (Head of Operations) kertoo fiiliksiä AIC:stä, hakemisesta, toiminnasta ja hallitusporukasta.

Miksi lähdit mukaan AIC:n toimintaan?

“Kuulin AIC:sta ensimmäisen kerran keväällä 2019, kun bongasin Facebookista ilmoituksen, jossa kerho etsi tapahtumakoordinaattoria. Kiinnostuin heti, sillä tapahtumien järjestäminen oli ollut jo pitkään lähellä sydäntä, ja sijoittaminen on kiinnostanut pienestä pitäen – en tosin voi sanoa olleeni tai vieläkään olevani siinä erityisen kokenut tai ”hyvä”. Pohdin pitkään hakemuksen lähettämistä, sillä olin aloittanut opiskelut jo vuonna 2015, enkä ollut rehellisesti varma riittäisikö aika ja motivaatio enää opiskelijatoimintaan. Mielenkiinto ja innostus kuitenkin lopulta voittivat ja päätin hakea. Kun pääsin haastattelussa juttelemaan Markon ja Siljan kanssa, päätöksen tekemisestä tuli todella helppoa, kun Marko kysyi minua mukaan, enkä ole katunut sitä hetkeäkään sen jälkeen.”

Mikä on ollut hauskin/paras asia viimeisen vuoden aikana AIC:ssä?

“Ehdottomasti parasta on ollut meidän huikea hallitus. Meistä on kuluvan vuoden aikana tullut todella tiivis kaveriporukka ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä paitsi AIC:n toiminnan, myös vapaa-ajan merkeissä. Olemme tehneet useamman mökkireissun sekä viettäneet lukemattomia iltoja kokkailujen, urheilun tai ihan yleisen hengailun merkeissä. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen on varsinkin ulkopaikkakunnilta tuleville opiskelijoille loistava tapa tutustua ihmisiin ja luoda ystävyyssuhteita uudessa kaupungissa.”

Suositteletko hallituspestiä? Miksi?

“Ehdottomasti! AIC on uusi toimija ja hallituspestin kautta pääsee toteuttamaan omia ideoita ja visiota todennäköisesti paremmin kuin missään muussa KY:n toiminnassa. AIC:ssä ei järjestetä tapahtumia sen takia, että ne on aina järjestetty, vaan konsepteja voidaan muokata kysynnän mukaan ja luoda täysin uutta. Hallituspestin kautta pääsee myös mukaan tiiviiseen porukkaan, joiden kanssa varmasti viettää myös paljon vapaa-aikaa.”  

Hallituksessa on tyyppejä eri vuosikursseilta: Toiko tämä yllätyksiä tai onko jopa toiminut hyödyksi?

“Kun lähdin mukaan toimintaa, olin vuosikursseissa mitattuna vanhin ja suurin osa porukasta opiskeli vasta ensimmäistä vuotta. Tällä hetkellä hallituksessa on opiskelijoita neljältä eri vuosikurssilta, ja vaikka alussa pohdinkin tämän toimivuutta, kokonaisuus on ollut kerrassaan mainio. Meidän hallituksessa on yhdistynyt ”nuorempien” into ja ”vanhempien” kokemus, eikä tämä ole ollut missään vaiheessa ongelma – tämä on pikemminkin ollut iso voimavara.”

Mistä saavutuksesta olet eniten ylpeä AIC:ssä?

“Eniten ylpeä olen ollut siitä, että olen päässyt mukaan rakentamaan KY:lle täysin uutta ja erilaista kerhoa ja huomata kuinka paljon sille on ollut kysyntää. Tämä konkretisoituu ekassa tapahtumassamme (AIC x Mimmit Sijoittaa), jossa kaikki 150 paikkaa täyttyivät minuuteissa. On ollut upeaa nähdä, kuinka kerhon visiota on päästy toteuttamaan ja opiskelijoita on saatu kiinnostumaan sijoittamisesta.”

Onko AIC:ssä jotain, mikä ei ole ilmiselvää?

“Monet saattavat luulla, että AIC on pelkästään kauppiksen opiskelijoille tai että hallitukseen lähteminen vaatisi syvää kokemusta/tietämystä sijoittamisesta. Kumpikaan näistä ennakkoluuloista ei pidä paikkaansa. AIC ei ole sattumalta nimetty Aalto Investment Clubiksi, vaan hallitukseen halutaan jäseniä Aallon eri aloilta. Sijoittamisella ei ole varsinaisesti mitään tekemistä kauppisopintojen kanssa, vaan se on tapa säästää rahaa kannattavasti esimerkiksi eläkepäiviä varten ja sitä voi jokainen harrastaa opiskelualasta riippumatta. Kukaan hallituksessamme ei ole myöskään sijoitusguru, eikä AIC:n idea ole vertailla sijoitusportfolioita. Kerhon idea on kannustaa opiskelijoita aloittamaan sijoittaminen jo nuoressa iässä, sillä mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä pidempään ehtii nauttia maailman mahtavimmasta voimasta: korkoa korolle -ilmiöstä.”

Onko tämä pönötystä?

“Pönötys on aika kaukana AIC:n normaalista toiminnasta, sillä aika kuluu pääsääntöisesti kokoustamisen, ideoinnin sekä tapahtumien suunnittelun ja toteuttamisen parissa. Toiminnassa pääsee näkemään sekä strategisen että operatiivisen puolen. Pönötystäkin pääsee toki harrastamaan, jos siitä syttyy – hyvä esimerkki tästä oli poikkitieteellinen Student Investment Summit tapahtuma, jossa pääsi tutustumaan eri koulujen opiskelijoihin sekä verkostoitumaan eri alojen puhujien kanssa.”  

Yleisiä fiiliksiä ja terkkuja hakijoille

“Lähdin AIC:iin mukaan aika vahvalla ”one more year” mentaliteetilla – tarkoitus on pikkuhiljaa saada maisteri pakettiin sekä jättää opiskelijatoiminta ja AIC uusille innokkaille vapaaehtoisille. On huikeeta miettiä, mitä kaikkea olemme saaneet jo aikaiseksi AIC:n ensimmäisen vuoden aikana ja odotan innolla, miten tulevat hallitukset saavat kehitettyä kerhon toimintaa ja vietyä sen uudelle tasolle. Jos sinua kiinnostaa sijoittaminen, tapahtumien järjestäminen, toiminnan kehittäminen tai tiiviissä porukassa työskenteleminen, niin en voi muuta sanoa kuin että kannattaa hakea mukaan!”

Hallitushaku on auki 30.9 asti. Jos herää mitään kysymyksiä hallitukseen tai sen toimintaan liittyen, laittakaa rohkeasti hallituslaisille viestiä Facebookissa, Linkkarissa tai Whatsapissa!